Työmatkailua

Työmatkani taittuu tällähetkellä sujuvasti pyöräillen. Samalla kertyy päivittäinen liikunta-annos vastapainoksi kahdeksan tunnin istumiselle. Reittini kulkee Tapiolasta länsiväylää pitkin ja Lauttasaaren läpi Ruoholahden länsikärkeen sillan kupeeseen.
Tällä noin kuuden kilometrin matkalla (yhteen suuntaan) voi ihailla kotimaatamme monesta näkökulmasta. Kotiovelta lähtiessä reitti etsiytyy pienen metsikön läpi suoraan moottoritien laitaan, jonka sivustoille jäävät Espoon ylimystöalue Westend sekä Helsingin vastaava Kuusisaari. Hetken kuluttua minulla on ilo ihailla maamme talouselämän kärkiniemekettä, Keilaniemeä. Kylläpä Nokian pääkonttori onkin ruma lasikolossi! Pian on vuorossa luontoelämyksiä. Lähes joka aamu tapaan joutsenperheen uimassa rannan tuntumassa ja toisinaan olen miltei törmätä puskissa asustelevien fasaanien vallattomaan ja vielä vaaroja kaihtamattomaan jälkikasvuun. Länsiväylän pyörätieltä matka jatkuu tuskaisan ylämäen (hyvä reisireeni!) kautta Lauttasaareen, joka on ehdottomasti lähiö Helsingin miellyttävimmästä päästä. Irlantilaisen työkaverini mukaan "Oh this is great it is like some Italian little town, totally different from Kontula!" I so agree...
Kohta jo kurvaankin Lauttasaaren mantereeseen ja Ruoholahteen yhdistävälle sillalle, joka toisinaan nostetaan ylös veneitä varten. Tämä on myös hyvin jännittävää. Puomit laskeutuvat ja kellot soittavat. Työpaikalle päästessäni olen iloinen ja pirteä toisin kuin ennen, suoraan punkasta bussiin raahautuneena.