LÄHTÖJÄ

Pois meno on noussut jonkinlaiseksi teemaksi tässä lähipäivinä. On ollut kaikenlaista kuolemaa ja kaukomaille lähtöä. Kyse ei tosin ole itsestäni. Täällä Espoossa minä pönötän. Kuolema tuli lähelle viime perjantaina, kun eräs samalle mökille osunut kaverin kaverin kaveri kohtasi loppunsa perisuomalaisesti hukkuen. Vaikka henkilön tuntemattomuus kovasti koettaakin järkytystäni lieventää, on tarinan suru siinä, että ei minulle enää koskaan tarjoudu mahdollisuutta tutustua häneen. Kuolemassa hirvittää sen lopullisuus, se että sekunnin murto-osassa kaikki voi olla ohi. Ihminen ei nykyisessä kaikkivoipuudessaan voi kuolemalle mitään. Kuolema on moniulotteinen laajalti koskettava asia. Toisille se voi lopun sijaan olla käännekohta. Kuoleman kanssa kasvotusten joutuva tulee varmasti asettaneeksi oman hauraan elämänsä tarkastelun alle. Miten voisin paremmin vaalia omaa ja läheisteni elämää?

Viime viikonloppu totisesti vavisutti käsityksiäni omasta elämästäni. Kun näkee läheltä, miten nopeasti ja vähäisitä syistä elämä voi lakata olemasta, haluaa pitää kiinni omastaan kaikin voimin ja ehkä yrittää tehdä siitä vielä hiukan enemmän elämisen arvoisen. Iloita ja rakastaa, vielä kun on aikaa...

Toinen astetta vähemmän dramaattinen lähtö osui kohdalle eilen, keskiviikkoaamuna. Minä lähdin töihin Ruoholahteen, mies lähti kauas eteläiseen Aasiaan. Erkaantumisemme tapahtui Tapiolan keskuksessa betoniseinämien välissä, bussipysäkillä. Minä tulin illalla kotiin, miehen paluu on näköpiirissä vasta puolentoista vuoden kuluttua. Kaukosuhde siis. Kuolemaan verrattuna kaukosuhde on toki melko hyvä vaihtoehto. Sentään on olemassa jälleennäkemisen mahdollisuus. Silti epävarmuus toisen motiiveista ja elämänvalinnoista kalvaa mieltä väkisinkin. Vaikka molemmat osapuolet pysyvät tahoillaan elinvoimaisina voi yhteinen kipinä sammua ja kuoleman kohteena onkin parisuhde. Suhteen henkikulta on onneksi täysin riippuvainen hoitajiensa tahdosta, jolloin se ei voi kohdata loppuaan ikävän onnettomuuden seurauksena.

Siispä pää pinnalla ja housut jalassa...